Kurssin itsearviointi

Kuten jo otsikkokin kertoo, nyt olisi siis vuorossa kurssin itsearviointi. Kuten jo jossain edellisessä postauksessa olen sanonut, on tämä bloggaaminen ollut mielestäni ihan mukavaa. Myönnän että aluksi minulla oli ennakkoluuloja johtuen siitä etten ole koskaan ennen pitänyt blogia. Aluksi tuntui oudolta kertoa omista asioistaan “julkisesti” netissä.  Nyt blogin pitäminen tuntuu ihan luonnolliselta ja mukavalta jutulta. Haasteita minulle toi aiheiden keksiminen. Se tietenkin vaikutti, etten käy nyt oman alan töissä. Töistä riittäisi aina juttua. Juttuaiheita löytyi netistä loppujen lopuksi aika paljon. Pitää vain pitää silmät auki 🙂

Pitämällä blogia, olen mielestäni joutunut pohtimaan asioita. Hyötyä tästä on siis ollut. Tottakai sitä nyt pohtii asioita muutenkin, mutta kun ne kirjoittaa ylös, ne saavat jotenkin erilaisen painoarvon 😀 Tämä kurssi oli mielestäni positiivisella tavalla erilainen kuin muut äidinkielenkurssit.  Ainakaan minä en ole koskaan suorittanut mitään kurssia tällä tavoin. Vaikka bloggaaminen olikin ihan mukavaa, olen ainakin tällä hetkellä sitä mieltä etten aijo jatkaa sitä tulevaisuudessa. Eihän sitä kuitenkaan koskaan tiedä, jos vaikka joskus kunnolla innostunkin 😀 Kurssissa oli positiivista myös se, että opettajalta sai apua niin halutessaan. Lisäksi kurssin suorittaminen oli aika joustavaa. Jos tunneille ei joka kerta päässyt, se ei ollut maailmanloppu vaan bloggaaminen onnistui myös kotona… Antaisin itselleni arvosanaksi tästä kurssista 2 tai 3. Olen suorittanut kurssin mielestäni annettujen ohjeiden mukaisesti. Olisin tosin voinut postata hieman useammin mutta tämä on nyt tilanne 🙂

Mutta hyvää kesää kaikille!!

-Emmi-

index

jj

Viimeistä viedään

Tai no en tiedä jääkö tää nyt ihan viimeiseksi postaukseksi vai ei mutta kuitenkin  🙂 On kyllä ollut ihan mukava suorittaa tätä kurssiä näin bloggaillen. Ilman tätä kurssia en olisi varmaan bloggaamaan ryhtynyt. Nyt on tämäkin sitten koettu. Kouluakin enää vajaat 2 viikkoa jäljellä, ja vielä olis aika paljon tehtäviä jotka odottaa tekijäänsä… Kyllä niistä selvitään 😀

Mun kesätyöt alkaakin sitten 2.6, eikä siihenkään enää kauaa ole. Kiva mennä viime kesältä tuttuun paikkaan 🙂 Nyt kun on enemmän oman alan työkokemusta kuin viime kesänä, sitä alkaa jotenkin automaattisesti verrata työpaikkoja toisiinsa. Ei kai siitä mitään haittaa ole, päin vastoin. Siinähän oppii erilaisia työtapoja toimia. Mutta toisaalta jos huomaa omasta mielestään puutteita jossain asiassa, niin jotenkin opiskelijana ja muutenkin vielä “noviisina” niihin ei ole helppoa ottaa kantaa. Sitä vain jollain lailla pelkää että kokeneemmat hoitajat ajattelevat pahasti tai jotain. Vaikka eihän näin varmasti läheskään aina ole. Mutta eihän sitä voi tietää jos ei tuo mielipidettään ilmoille 😀 Luulisin että jotkut avarakatseiset hoitajat voisivat nähdä opiskelijan kommentit ja ehdotukset  hyvässä valossa. Olen kyllä nähnyt sellaisiakin hoitajia (enimmäkseen hieman vanhempia) jotka tekevät asiat niin kuin ne on aina tehty ja tulevat jatkossakin tekemään, poikkeuksetta. Tuntuu että on ihan turhaa alkaa sellaiselle omia ehdotuksiaan kertomaan.  Taidan laittaa tähän lopuksi muutaman kuvan, vaikka ovatkin googlesta mutta…

Magneetti_PIENI_Hoitaja_vs_Ninja_TAUSTA

4

woop_woop

 

Niin se aika vaan menee…

Täytyy myöntää ettei mulla oikeen oo mitään aihetta mielessä mistä kirjoittaisin… Noh, ensiksi voisin kertoo että aloitan syksyllä kolmannen opiskeluvuoden Tampereella. En tosin just siinä koulutusohjelmassa jonka laitoin hakemukseen ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, se oli kuulemma jo ihan täynnä oman koulun opiskelijoita. Eli siis oon syksyllä menossa kuntoutuksen koulutusohjelmaan. Olen kyllä innoissani, mut tavallaan tuntuu tosi haikealta.  Oon tykännyt olla tässä nykyisessä koulussa ja varsinkin tällä luokalla 🙂 Mutta lähtisinhän mä vuoden päästä kuitenkin, miksen siis jo nyt?  Nyt alkaakin sitten kova asunnon etsintä. Vähän hirvittää se että Tampereella vuokrat ovat aika paljon korkeampia kuin esimerkiksi täällä Loviisassa. Mutta on niitä sit kyllä paljon enemmän tarjollakin. Kuntoutuksen koulutusohjelma on siinä hyvä että se myös mahdollistaa työskentelyn erilaisissa olosuhteissa. Se mahdollistaa työskentelyn esimerkiksi sairaalan kuntoutusosastolla, mielenterveys-ja päihdekuntoutuksessa,  vanhustyössä ja kotihoidossa. Vanhukset ovat kuitenkin varmasti suurin työllistäjä.

Tuntuu oudolta miettiä että on oikeasti vain noin vuosi opiskeluja jäljellä, ja sit oon valmis lähihoitaja 😀 Olenko ainut jonka mielestä nää kaks vuotta on mennyt ihan hirveeeen nopeesti? No, en usko 😀  Tässä tää postaus nyt taisi olla, mut kuulemisiin ja lukemisiin!

images

 

Kuntouttava hoitotyö

Taas on viikko vierähtänyt melko nopeasti. Aika paljon on ollut kyllä koulujuttuja, mutta kesää kohti mennään hyvällä vauhdilla 🙂 Bongasin facebookin hoitajat.net- sivustolta tällaisen uutisen, joka kertoo kuntouttavan hoitotyön merkityksestä hoitotyössä. Tässä linkki uutiseen: http://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/kuntouttava-hoitotyo-vahensi-vuodepaikat-kolmannekseen/#.U16wLrYviBA.facebook

Mielestäni on tosi hienoa että Heinolan terveyskeskuksen potilaiden toimintakykyä on ihan tietoisesti lähdetty parantamaan tällä tavoin. Näin pitäisi jokaisessa paikassa olla. Niin terveyskeskuksessa kuin vanhainkodissakin.Vaikka monesti tiedostetaan että kuntouttavaa työotetta pitäisi käyttää, jää se usein perushoidon jalkoihin varmasti kiireen vuoksi. Tähän varmaankin ratkaisuna olisi hoitajien määrän lisääminen. Monesti kiireessä hoitajan on helpompi nostaa potilaan vuoteenpääty koholle ja antaa ruoka nenän eteen kuin alkaa siirtämään potilasta esimerkiksi pyörätuoliin päiväsaliin. Heinolan terveyskeskuksessa kuntouttavalla työotteella on saatu vuodepaikkojen määrä vähenemään muutaman vuoden sisällä 138:sta 47:ään. Mielestäni se on aivan huikeaa 😀

Sitten vähän tästä kurssista.. Mielestäni bloggaaminen on pienen alkukankeuden jälkeen lähtenyt hyvin käyntiin. Juttua riittää melko hyvin. Olen kirjoittanut blogia niin koulupäivän tapahtumista kuin ajankohtaisista aiheistakin. Töissä en nyt koulun ohella ole, joten siitä ei luonnollisestikkaan tule kirjoitettua. Kuvia olen yrittänyt saada mukaan postauksiin, tosin usein huonolla menestyksellä, koska monesti bloggaan koulussa enkä halua kovin paljon ottaa kuvia googlesta. Aluksi bloggaaminen tuntui kyllä hieman vieraalta ajatukselta, mutta pian se alkoi tuntua ihan mukavaltakin. Tosin joskus on ärsyttävää kun tietää että pitäisi kirjoittaa mutta ei huvita tai sitten ei ole mielessä oikein mitään mistä kirjoittaa. Blogiani voisin vielä parantaa siten että kirjoittaisin ainakin useammin. Nyt on tullut kirjoitettua aikalailla kerran viikossa.

ksh

 

Asiaa kotihoidosta

Elossa ollaan! Vaikka täällä blogin puolella onkin hiljaiseloa ollut. Olen tämän viikon ollut Jämsässä ja tehnyt tehtäviä etänä. Ja olin ottanut paljon kuvia tätä blogia varten kunnen sitten huomasin ettei mulla ole yhtä tarvittavaa johtoa mukana 😦 No ehkä ens kerralla sitten.  Löysin sattumalta ylen sivuilta uutisen joka koskee kotihoidon ongelmia ja laitoshoidon purkamista. Tämä on kyllä viikon vanha uutinen, mutta se oli niin silmiinpistävä että päätin ottaa asian puheeksi.( http://yle.fi/uutiset/kotihoidossa_pidetaan_taysin_liikuntakyvyttomia_vanhuksia__hoitajat_kayvat_jopa_kahdeksan_kertaa_paivassa/7195172?origin=rss ) Kuulostaa ihan hullulta toiminnalta! Eihän kotihoidossa voida pitää ihmistä joka ei pysty sängyssä edes kylkeä kääntämään… Tai ihmistä joka ei enää muista mihin lusikkaa käytetään. Ja miten ihmeessä se säästää resursseja että kotihoitajat joutuvat käymään asiakkaan luona 8 kertaa päivässä? Eihän kotihoitokaan ilmaista ole. Uskon että monet kotiinhoidettavista vanhuksista haluasivat siirtyä laitoshoitoon. Siis ainakin sellaiset vanhukset joiden fyysinen toimintakyky on todella alentunut mutta järki kuitenkin vielä juoksee. Ihmettelen kyllä todella päättäjien toimintaa tällaissa tapauksissa. Ja loppukevennykseksi sitten muutama puhelimen kätköistä löytynyt kuva. Eivät kyllä liity aiheeseen mutta..:D

WP_002243

WP_002021

WP_002252

Pohdiskelua

Täällä sitä ollaan taas koulussa bloggailemassa. Tämän (tai kenties edellisen?)viikon kysymys koski inbody- mittauslaitetta. Olen siitä kyllä kuullut, mutta en muista että olisin koskaan kokeillut. Uskoisin sen olevan ihan kelpo keksintö, ja ennen kaikkea luotettavampi kuin ns. tavallinen kehonkoostumusmittari. Luulisin että inbody-mittauslaite soveltuu hyvin esimerkiksi sairaaloihin, ja miksei nyt vaikka vanhaikoteihinkin 😀 Sehän kertoo hyvin kehossa tapahtuvista muutoksista.

Mutta sitten toisiin asioihin.. Tämä kevät on ollut ja on edelleen aika stressaavaa aikaa. Ennen kaikkea eniten jännittää se, että pääsenkö minä kolmanneksi vuodeksi sinne hakemaani kouluun. Ja jos en pääse, niin mitä sitten? Vanhustyön koulutusohjelma ei kyllä oikein nappaa. On se vaan minusta parempi jos saisi erikoistua juuri siihen mikä kiinnostaa, vaikkei niitä töitä sitten tulevaisuudessa tekisikään. Näin itse koen asian. Mitä olette mieltä?  Olen myös kyllästynyt ainaiseen reissaamiseen ja pitkiin ajomatkoihin vanhalla autolla (koskaan ei tiedä mikä osa menee tällä kertaa rikki). Siirtyisin mielelläni julkiseen liikenteeseen, mutta kun on tuo koira.. on aika kuumottavaa matkustaa koiran kanssa viisi tuntia bussilla. Autolla pääsee sentään hieman alle kolmessa tunnissa, ja suoraan määränpäähän ilman mitään vaihtoja 😀  Rasittavinta on tämä epätietoisuus, varsinkin ihmiselle joka tykkää suunnitella asioita todellakin etukäteen 😀  Tässä vähän tällaista pohdintaa.

-Emmi-

Kesätyöt

Sain ensi kesäksi töitä samasta paikasta missä olin viime kesän! Jes 😀 Se on semmoinen ympärivuorokautista hoivaa tarjoava palvelukoti täällä Loviisassa. Olin siellä vuosi sitten lähes koko kesän töissä. Mulla ei siis ollut mitään käytännön kokemusta vielä vanhusten hoidosta, ja se teki työstä yllättävän raskasta, nimittäin henkisesti.  Tuntui ettei se kesä lopu ikinä. Mutta kun aikaa kului niin aloin tottui siihen hommaan ja niihin kaikkiin rutiineihin. Nyt jo kyllä odotan että pääsen töihin ja tietenkin tienaamaan rahaa 🙂 Sitähän aina tarvii.  Huomaan kuinka olen tämän viimeisen vuoden aikana oppinut tosi paljon uutta ja ennen kaikkea kasvanut ihmisenä. Siis silleen kuvainnollisesti ainakin 😀 Musta tuntuu että mulla on nyt aivan erilaiset odotukset ja tavoitteet tälle kesälle. Ja suurin ero on siinä että tulevaksi kesäksi niitä on. Viime kesänä niitä ei oikeastaan ollut ollenkaan, menin vain ihan ummikkona ensimmäiseen oman alan työpaikkaan.

Minusta tuntuu että sairaalassa olon aikana (työssäoppiminen) opin paljon enemmän uutta kuin kesätöissä ja HOHU:n jaksolla yhteensä. HOHU:n työssäoppimisen suoritin eräässä jämsäläisessä dementiakodissa. Ja vaikka tykkäsin ihan hirveasti olla siellä, en kuitenkaan oppinut siellä ihan hirveästi uutta. Dementiakodissa asukkaat eivät vaihdu, tai jos vaihtuvat niin eivät ainakaan kovin usein. Tämä on toisaalta hyvä asia , mutta toisaalta huono. Kun asukkaat ovat viikosta toiseen samat, he ovat TO-jakson loppuun mennessä jo aika tuttuja. Heidän tapansa, mieltymyksenä, ja ehkä osan heidän lääkityksestäänkin muistaa jo ulkoa. Enkä sano että tämä olisi huono asia. Olen iloinen että olen jo nyt saanut kokea hektisen sairaalaympäristön ja dementiakodin erot 🙂 Onkos teillä muilla jo kenties oman alan kesätöitä tiedossa?

-Emmi-

Päivitystä.

Taas pitäis vähän tätä blogia päivitellä. Ei ole tässä muutaman päivän aikana mitään ihmeellistä tapahtunut, pelkkää koulunkäyntiä ja kotona lusmuamista. Oon kyllä  siivoillut, pessyt pyykkiä ja ollut muutenkin muka ahkera 😀  Torstaina onneks  auton nokka kohti kotoista Keski-Suomea, eli siis lähden Jämsään taas pitkästä aikaa 😀   Eipä taas tällä kertaa muuta jännää kerrottavaa, liitän jokusen “hauskan” kuvan tähän postaukseen. Jeeeeeeee.

hapan_potilas

index

jako

Vähän taas kuulumisia

Viikko se taas vierähti melko nopsaa. Melkein koko viikko pelkkää matikkaa. Prosentteja, arvonlisäveroa ja sen sellaista huhhuh! 😀 Kyllä teki välillä vähän tiukkaa, mut siitä selvittiin. Oli vähän kummallinen viikko muutenkin kun mentiin joka päivä tosi myöhään. Vähän tuntuu aiheet olevan hukassa, kun ei viitsis aina koulusta vaan kirjottaa.. Tähän postaukseen ei nyt valitettavasti sisälly yhtään kuvia koska en kirjoita tätä omalla tietokoneellani. Ne kuvat tulevat sitten myöhemmin. Yksi työssäoppimiseen liittyvä asia tuli muuten mieleen. Vuorotyöt. Asia joka ei saa minua hihkumaan innosta. En vain voi sille mitään että en tykkää tehdä kaksi,- saati tulevaisuudessa sitten kolmivuorotyötä. Kaikkein inhottavinta on mennä iltavuorosta aamuvuoroon. Tällöin joka ikisenä aamuna aivoni käyvät tosi alikierroksilla 😀 Kyllä se sitten päivän mittaan helpottaa,mutta ne aamut… No, ehkäpä siihenkin asiaan tottuu, luulisin näin. Mites teillä muilla bloggaajilla on? Siis mikä on teidän suhtautumisenne vuorotöihin?

-Emmi-

Viikonlopun kuulumisia ja asiaa työssäoppimisesta

Lenkillä nappasin tällaisen kuva pikku vanhuksesta :)

Lenkillä nappasin tällaisen kuvan pikku vanhuksesta 🙂

Viikonloppu meni rauhallisissa tunnelmissa, lauantai jopa liian rauhallisissa sillä oli vähän tylsääkin jo. No, lenkkeiltyä tuli ainakin paljon koiran kanssa. Kyllä se kevät sieltä tekee tuloaan!! Sunnuntaina sain sitten mieluisen yllätysvieraan 🙂

Ajattelin myös että kertoisin vähän oli työssäoppimisjaksosta. Työssäoppimisjakso oli siis 3.2-21.3.  Olin Jämsän  sairaalassa kuntoutuspainotteisella vuodeosastolla. Lähihoitajan työtehtävän koostuivat pitkälti ihan perushoidosta. Sairaalassa olossa minut yllätti eniten se, kuinka kiire oikeastaan koko ajan oli.  Potilaat myös tietysti vaihtuivat tiuhaan tahtiin, mutta tähän kaikkeen alkoi tottua nopeasti. Tapasin todella paljon erilaisia ihmisiä ja opin valtavasti uutta.  Yksi uusista asioista tällä työssäoppimisjaksolla oli kuoleman kohtaaminen. Se oli minulle aluksi hyvin hämmentävää, mutta loppua kohden siihen alkoi jopa tottumaan, että melkein joka viikko yksi tai useampi potilas menehtyi. Mutta voikohan siihen koskaan täysin tottua?  No, tällaisen vähän vakavammanpuoleisen kysymyksen heitin nyt ilmoille.

-Emmi-